Turkulainen ruokakulttuuri
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Määritelmä puuttuu, ja epäilyttää koko artikkeli. |
Suomi jaetaan kahteen ruokatalousalueeseen, läntiseen ja itäiseen. Esihistoriallisella ajalla Suomessa oli kaksi asutuskeskusta, yksi Turun ja Kokemäen seudulla lännessä ja toinen idässä Laatokan Karjalassa. Alueiden välinen liike oli niin vähäistä, että ruokakulttuurit kehittyivät hyvin erilaisiksi. Eräs merkittävimmistä eroista näiden alueiden välillä oli uunien käyttö. Idässä uunit olivat useimmiten leivinuuneja, kun taas lännessä ruoka valmistettiin monesti avotulella tai liedellä keittämällä. Jako säilyi vahvana 1950-luvulle asti, jolloin ihmisiä alkoi muuttaa maaseudulta kaupunkeihini ja liikkuminen alkoi muutenkin lisääntyä.[1]
Meren läheisyys on ollut merkittävä tekijä turkulaisen ruokakulttuurin kehittymisessä. Uudenkaupungin ja Turun satamiin tulevat laivat toivat mukanaan uusia raaka-aineita, sokeria ja mausteita. Pappilat ja kartanot olivat ensimmäisiä uutuuksien kokeilijoita. Uudet raaka-aineet olivat usein niin kalliita, että tavalliselle kansalle niiden siirtyminen oli hidasta. Varsinais-Suomen monipuolinen ruokakulttuuri on saanut runsaasti vaikutteita Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta, joista viimeisintä on kiittäminen makkarasta. Saksalaiset hansakauppiaat toivat makkaranvalmistustaidon Lounais-Suomeen, josta se sitten levisi muualle maahan.[1]
Perinteitä ja perinneruokia[muokkaa]
Ruokaa tehtiin niistä aineksista, joita oli kuhunkin vuodenaikaan tarjolla. Maakuntien perinneruoat ovat juuri tätä perua. Koska Turku sijaitsee meren rannalla, on kalalla ollut aina tärkeä merkitys. Herkkuja on valmistettu ahvenesta, siiasta ja hauesta. Myös silakka on ollut varsinaissuomalaisten suosikki ja sitä on valmistettu monin tavoin. Kalastamisen lisäksi Varsinais-Suomessa on ollut hyvät olosuhteet maanviljelykselle. Sokerijuurikkaan ja rypsin viljelystä on pitkät perinteet ja saariston varhaisperunaa moni odottaa vesi kielellä. Maamme ensimmäiset perunat tulevat markkinoille Rymättylästä.[2]
Varsinais-Suomessa on tehty monenlaisia leipiä. Vaikka leipää leivottiinkin harvemmin kuin idässä, leivällä oli tärkeä merkitys. Ruisleipää tehtiin vain pari kertaa vuodessa ja tällöin tehtiin suuria määriä. Leivät jätettiin kuivumaan katonrajan orsiin. Juhlapöytien leipä on ollut hapanimelä ruislimppu eli varilimppu, joka on valittu Varsinais-Suomen maakuntaruuaksi.[2]
Turkulaiset perinneruuat ovat varsinaissuomalaisia perinneruokia, joten edellä mainitut Varsinais-Suomea koskevat asiat pätevät yhtä lailla Turkuun. Silakka eri muodoissaan on hyvin tyypillistä turkulaista perinneruokaa. Niin myös hapanleipä ja saaristolaisleipä. Ehkä kaikkein ominaisin Turulle on kuitenkin makeahko rusinamakkara, joka valmistetaan ohrasuurimoista, sianlihasta, rusinoista ja siirapista. Rusinamakkaraa voidaan tarjota vaikkapa puolukkasurvoksen kanssa.[3]
Ruokien valmistamiseen ja syömiseen tarvittiin tietysti myös oikeat välineet. Vuonna 1562 Turun linnassa asuva Juhana III meni naimisiin puolalaisen prinsessan Katariina Jagellonican kanssa ja myötäjäisinä Turun hoviin saatiin hopeasta ja tinasta valmistettuja ruokailuvälineitä. Merenkulkijat toivat myös matkoiltaan asiaan liittyvää esineistöä. Tavallinen kansa söi ihan puulautasilta vielä pitkälle 1800-lukua.[1]
Ravintolatoiminta[muokkaa]
Seipelin krouvi, nykyinen Casagrandentalo, mainitaan monissa lähteissä paikkana, josta on lähtöisin suomalainen majatalo- ja ravintolatoiminta. Turkuun haluttiin uusi paikka, josta olisi koko ajan saatavissa ruokaa ja tehtävä annettiin vastahakoiselle Johan Seipelille vuonna 1757. Seipelin sali toimi myös hienona juhlapaikkana ja siellä pidettiin muun muassa tanssiaiset, joihin myös Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I oli kutsuttu.[4][1]
Turun ravintolahistoriassa merkittävän osan ansaitsee yhä toiminnassa Tuomiokirkkosillan kupeessa sijaitseva Pinella, joka on Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut ravintola. Pinella perustettiin 1848, se sulki ovensa 2004, mutta avattiin uudelleen 2011.[5] Toinen kuuluisa ravintola on ollut vuonna 1897 avattu Hamburger Börs. Ravintolassa syöminen oli pitkään vain herrojen herkkua ja oikeastaan vasta kaupungistumisen myötä 1960-luvulla alkoi syntyä myös ravintoloita, joihin tavallisella kansallakin oli varaa mennä.[1]
Turun seudun kuuluisuus on vuonna 1966 Naantalissa avattu pikkugrilli Hesburger, josta on vuosien saatossa kasvanut Suomen suurin pikaruokaketju[6]. Myös 1975 avattu Pizzeria Dennis on vielä toiminnassa ja sekin on levinnyt Turun ulkopuolelle[7]. Turkuun alkoi tulla myös monia etnisiä ravintoloita 1980-luvulla, joista ensimmäisiä olivat kebab-pizzeriat. Vuonna 2018 kansainväliset keittiöt näkyvät hyvin Turun katukuvassa ja saatavilla on useiden maiden herkkuja. Lähiruuan ja etnisten keittiöiden lisäksi näkyvä trendi on kasvisruokapaikkojen lisääntyminen.
Suomen Gastronominen Seura antoi Vuoden ravintola 2018 -tunnustuksen ravintola Kaskikselle[8]. Samainen ravintola on saanut maininnan myös Michelin-oppaaseen. Linnankadun alkupäässä Vähätorin liepeillä sijaitsee useamman ravintolan keskittymä. Hyvä tapa tutustua Turun ruokapaikkoihin on Food Walk -kortti, jossa on mukana kymmenen ravintolaa ja kahvilaa, joista asiakas voi koota oman menunsa. Toinen suosittu ravintoloiden keskittymä on Kauppahallissa, jossa voi tutustua yhtä lailla paikallisiin ruokiin kuin kansainvälisiin keittiöihinkin. Kauppahallissa on ruuan ystäville myös perinteisiä liha-, kala ja juustotiskejä sekä kahvilatoimintaa. Kauppatorilla nälkäisellä on mahdollisuus tutustua lähituottajien tarjontaan ja ostaa tuoreita hedelmiä vaikka torikauppiailta. Kesäisin suurta suosiota nauttii myös torikahvila.
Pienpanimot[muokkaa]
Panimoravintola Koulu Eerikinkadulla on Suomen suurimpia ravintolapanimoita[9]. Suomen ensimmäinen yksityinen ravintolapanimo Kaskenmäen panimo aloitti toimintansa 1993 ja sen tuotteita myy ravintola Uusi Apteekki Kaskenmäessä[10]. Kakolan vankilan entisessä keittiössä toimii Kakola Brewing Company[11].
Ruokatapahtumia[muokkaa]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Turussa järjestetään vuosittain useita ruokatapahtumia. Turku Craft Beer festivaali on maaliskuussa, huhtikuussa saaristolaismarkkinat ja kesäkuussa Neitsytperunafestivaali. Elokuussa maistellaan vegaaniruokia, suuren suosion saanut Vegånia järjestetään vuonna 2018 toistamiseen Vanhalla Suurtorilla. Samassa yhteydessä pidetään Turun Panimofestivaali. Toinen pienpanimofestivaanli Suuret Oluet – Pienet Panimot järjestetään lähes heti perään. Syksyllä ajankohtaisia ovat Ruokamessut, silakkamarkkinat ja Food and Fun -festivaali. Kaupunkilaiset kokoontuvat yhdessä syömään pitkien pöytien ääreen Illallinen Yhdessä -tapahtumaan elokuun lopussa.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Tanner, Päivi ja Ovaskainen, Elina: Suolasilakasta rysäburgeriin - Varsinaissuomalaista ruokakulttuuria (pdf) Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ 2,0 2,1 Varilimppu, varhaispottu ja muut Varsinais-Suomen herkut Visit Turku. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Turulla ei ole omaa mustamakkaraa – mikä on Turun perinneruoka? Turkulainen. 20.9.2017. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Yoki näyttää tältä! Turun Sanomat. 28.11.2012. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Tutkija: Pinellan remontti on kulttuuriteko 31.3.2011. Yle Uutiset. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Mistä kaikki alkoi? Hesburger. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Pizzaa! ja paljon muuta Pizzeria Dennis. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Turkulainen Kaskis on vuoden ravintola 2018 Turun Sanomat. 6.2.2018. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Panimoravintola Koulu 20 vuotta – oluiden ulosmyynti alkaa keväällä Turun Sanomat. 18.1.2018. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Kaskenmäen panimo - Suomen ensimmäinen yksityinen ravintolapanimo Uusi Apteekki -sivusto. Viitattu 18.5.2018.
- ↑ Kakola sai oman panimonsa – avajaiset lauantaina Turun Sanomat. 26.4.2018. Viitattu 18.5.2018.
This article "Turkulainen ruokakulttuuri" is from Wikipedia. The list of its authors can be seen in its historical and/or the page Edithistory:Turkulainen ruokakulttuuri. Articles copied from Draft Namespace on Wikipedia could be seen on the Draft Namespace of Wikipedia and not main one.
