Shōtō budō
Shōtō budō on eräs karaten tyylisuunta. Alkuperäinen tyyli oli nimeltään shōtōkan, josta shōtōkai-tyyli erosi 1950-luvulla. Noin parikymmentä vuotta sitten syntyi uusi tyylisuunta, shōtō budō.
Lajista & sen kehityksestä[muokkaa]
Historia ja nykytilanne[muokkaa]
Shoto Budo tunnettiin aiemmin nimellä Karate-Do Shotokai. Shotokai-karate sai alkunsa Shotokan-dojolla Japanissa. Yleisesti katsotaan, että karaten toi Japaniin Gichin Funakoshi (1868-1957). Hänen oppilaistaan Shigeru Egami (1912-1981) ja Genshin Hironishi (1913-1999) toimivat läheisessä yhteistyössä paitsi Funakoshin itsensä, myös tämän pojan Yoshitaka Funakoshin (1906-1945) kanssa. Funakoshien jälkeen erityisesti Egamista tuli Shotokain merkittävin yksittäinen kehittäjä ja pääideologi, jonka opit eivät ole vanhentuneet nykyäänkään.
Karatetyyleistä lienee Shotokan nykyään maailmalle eniten levinnyt. Sen suosio perustunee tietoiseen, tehokkaaseen markkinointiin sekä kilpailunäkökohtiin. Karkeasti määriteltynä Shotokanin ja Shotokain ero on se, että Shotokain liikkeet ovat pehmeämpiä, vähemmän töksähteleviä. Lihasvoimaa ja kovuutta ei korosteta itseisarvoina.
Tyylinä Shotokai on pyrkinyt kehittämään pehmeät, mutta "läpäisevät" tekniikat ja kehittämään harjoittelijan vartalon luonnollista tilaa, koskeepa tämä liikkumista, tekniikoita itseään tai vain ajattelutapaa. Shotokaissa ei ole kilpailua; Funakoshi itse oli aikanaan sitä vastaan, ja nykyäänkin koetaan kilpailun yksipuolistavan harjoittelua sekä tuovan mukanaan henkilökohtaisen kunnianhimon tapaisia tekijöitä, joista itse pyrimme tietoisesti pois.
Eurooppaan Shotokain toi 1960-luvulla Mitsusuke Harada (s. 1928). 1950-luvun puolivälissä Harada oli Japanissa Egamin yksityisoppilaana puolentoista vuoden ajan ja auttoi tätä kehittämään uutta, pehmeämpää, nopeampaa ja voimakkaampaa karatea tiukoissa päivittäisissä harjoituksissa. Harada vaikuttaa edelleen Englannissa, mistä käsin laji aikanaan tuli Suomeenkin. Shoto Budon kannalta näistä Haradan oppilaista merkittävin on skotlantilainen William Haggerty (s.1951). Haggerty nimesi oman tyylinsä Shoto Budoksi. Suomen Karate-Do Shotokai ry:n (SKDS) ulkopuolella harjoitellaan lisäksi karatea Shotokain nimellä muutamilla paikkakunnilla, kuten Oulussa, Turussa ja Helsingissä. Erotuksena perinteisestä karateharjoittelusta katsotaan uuden nimen kuvaavan paremmin harjoittelun nykyaikaa. Pelkästä liikkumis- ja kataharjoittelusta on menty eteenpäin ja lajiin on tietoisesti tuotu huomattava määrä vaikutteita muista kamppailulajeista.
Siihen, että Haggerty vaihtoi tyylin nimen Shoto Budoksi on hänen mukaansa kaksikin syytä. Ensinnäkin nimessä on ilmeinen kytkös ja yhtäläisyys G. Funakoshiin ja tämän käyttämään nimimerkkiin "Shoto". Toinen syy on Budon laajempi käsite. Lajin nykyisellä nimellä halutaan kunnioittaa monien vuosien harjoittelun tuloksena hioutuneita ajatuksia ja näkökohtia, jotka koko organisaation mielestä ovat hyödyllisiä sekä aloittelijoille että pidempään harrastaneille ja ulottuvat meditaatiosta aina taisteluun. Käsitteenä nimi "Shoto Budo" ilmentää Haggertyn mukaan juuri laajasti käsitettävää yleistä kokonaisuutta, johon kuuluvat sekä itsepuolustus että terveyden vaaliminen jne.
Tyylin ominaispiirteet[muokkaa]
Ei varsinaisesti kilpailulaji[muokkaa]
Shotokai-karate ei ole koskaan ollut kilpailulaji. Sitä ei myöskään Shoto Budo varsinaisesti ole. Tähän on vaikuttanut kaksi pääasiallista syytä, joista ensimmäinen on filosofinen periaate. Funakoshista lähtien on katsottu kilpailun tuovan lajiin sellaisia piirteitä joita ei ole pidetty tavoiteltavina. Kautta vuosien on lisäksi ajateltu, että myös harjoitteluperusteilla ja -menetelmillä on taipumus muuttua mikäli aletaan harjoitella vain kilpailumenestystä silmällä pitäen.
Toisekseen tehokkaissa itsepuolustuslajeissa on periaatteessa vaikea järjestää varsinaisia ottelukilpailuja vapain säännöin. Arvosteluperusteet ja tuomarointi tuottavat usein ongelmia, ja mikäli tekniikat tehdään ottelutilanteessa tehokkaasti ja rajoittamattomasti on tuloksena hyvin helposti vaikeita loukkaantumisia.
Tästä syystä on viime aikoina pyritty kehittämään kilpailutoimintaa lajin omista lähtökohdista, mahdollisimman mielekkäissä puitteissa. Tämä tarkoittaa lajinomaisia, esimerkiksi leireillä tai seurojen sisällä järjestettäviä kilpailuja, joiden yhtenä tarkoituksena on motivoida ja monipuolistaa harjoittelua. Kyseeseen voivat tulla esimerkiksi katakilpailut tai muut vastaavat erilaiset kisat, joissa pyritään vaikkapa pienissä ryhmissä rakentamaan mahdollisimman monipuolinen tekniikkademonstraatio tai muu näytös annetuissa puitteissa tms.
Pehmeys ja liikkuminen[muokkaa]
Pehmeyden käsitettä ja merkitystä tutki jo Sensei Egami 1950-luvulla. Hän havaitsi, että hänen siihen asti harjoittelemansa "jäykkä" karate tekniikoineen ei tuottanut lopputulokseksi merkittävää voimaa tai tehokkuutta. Egamin viitoittamaa polkua seuraten on idea pehmeästä, virtaavasta ja läpäisevästä karatesta jalostunut nyt noin viisikymmentä vuotta. Pehmeyden idea on keskittää maksimaalinen voima siihen pisteeseen, missä sitä kulloinkin juuri sillä hetkellä tarvitaan. Tämä käsite tunnetaan japaniksi nimellä kime. Voiman käyttäminen muuhun toimintaan on turhaa. Toisaalta pehmeyttä korostava ajattelu on läheistä sukua judolle ja aikidolle, joissa molemmissa pyritään käyttämään vastustajan voimaa tämän omaksi tappioksi.
Katso myös[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
This article "Shōtō budō" is from Wikipedia. The list of its authors can be seen in its historical and/or the page Edithistory:Shōtō budō. Articles copied from Draft Namespace on Wikipedia could be seen on the Draft Namespace of Wikipedia and not main one.
