Rhônexpress
Rhônexpress on lyonin nopeusraidejuna, joka yhdistää kaupungin sen pääasialliseen lentoasemaan, Lyon–Saint-Exupéryn lentoasemaan, ja TGV rautatieasemaan siellä. Avatessaan vuonna 2010 se tuli yhdeksi Euroopan kalleimmista lentoasemalta kaupunkiin johtavista linjoista kilometriä kohden.
Reitti on 23 kilometriä pitkä ja palvelee kuutta tram-junayksikköä, jotka on valmistanut sveitsiläinen Stadler Rail. Reitti lentoasemalta Part-Dieu Villetteen (Lyon-Part-Dieu'n rautatieasema) kautta Vaulx-en-Velin – La Soie (vaihto Metro Line A) ja Meyzieu kestää noin puoli tuntia. Liikenteen vuoroväli on 15–30 minuuttia.
Projektiin kuului 8,5 kilometrin pituisen uuden raiteen rakentaminen, kun taas reitin loppuosa kulkee olemassa olevaa T3-tramlinjaa pitkin, jonka asemilla on rakentamalla pikalinjan palvelua mahdollistavat ohitusraiteet. Palvelu toimii itsenäisesti ja ei ole osa TCL-järjestelmää, vaikka se esiintyy TCL:n kartoissa. Rhônen Conseil général jakoi tämän linjan operoinnin 30 vuodeksi Rhônexpressille, johon kuuluu Vinci SA (28,2%), Veolia Transport (28,2%), Vossloh Infrastructure Service (4,2%), Cegelec Centre Est (2,8%) ja Caisse des dépôts et consignations. Se avattiin 9. elokuuta 2010.
Tausta ja rakentaminen[muokkaa]
Helmikuussa 2001 Rhônen yleinen neuvosto ja SYTRAL, Lyonin metropolialueen julkisen liikenteen viranomainen, ilmoittivat aikeistaan rakentaa kaksikerroksinen raitiovaunulinja, joka kulkisi Lyon Part-Dieun, Meyzieu ZI:n ja Lyon Saint Exupéryn välillä. Valmistuttuaan se tulisi ainoaksi julkisena liikennevälineenä Lyonin ja Saint-Exupéryn välillä. SYTRAL johti alkuperäisen linjan, yleensä kutsuttu T3 Links, rakentamista, joka kulki Lyon Part-Dieun ja Meyzieu ZI:n välillä; sen käyttöönotto joulukuussa 2006 oli merkittävä virstanpylväs projektille.
Tammikuussa 2007 allekirjoitettiin vuokrasopimus toisesta RhônExpressin linjasta sekä Rhônen yleisen neuvoston puheenjohtajan että RhônExpress-konsortion, joka oli vastuussa koko projektin toteutuksesta, mukaan lukien suunnittelu, rahoitus, rakentaminen ja kunnossapito. Tämä uusi yhteys Lyonin keskustan ja sen lentoaseman välillä kehitettiin julkis-yksityisen kumppanuuden (PPP) alaisuudessa. Sen arvioitu kustannus oli 120 miljoonaa euroa; se rahoitettiin konsortion erilaisin keinoin, 40 miljoonaa euroa saatiin useiden avustusten kautta, toinen 62 miljoonaa euroa saatiin RhônExpressin lainoina, kun taas loput tulivat sen osakkaiden panoksista; kaikki velat on määrä tulla maksetuksi osaston tuella, joka maksaa konsortiolle vuosittaisen palkkion.
Heinäkuussa 2008 raitiovaunu julistettiin yleiseksi hyödykkeeksi; rakennustyöt aloitettiin kolme kuukautta myöhemmin. Seinä rakennustyötä johti useat yritykset, mukaan lukien VINCI, Eurovia Railway Works (ETF), Cegelec Centre Est, Campenon Bernard Management, South East EJL ja Roiret Transport. Valmis linja hallinnoi myös konsortio, jota johtaa VINCI, jolle on myönnetty vuokra linjan operoimiseksi 30 vuoden ajaksi.
Vuonna 2009 suurin osa raitiovaunun infrastruktuurista rakennettiin, ja junakaluston toimitus tapahtui myös tänä aikana. Linja on sähköistetty; tämän sähköistämisen uudella linjanosuudella varten rakennettiin pari alijaa voimantaa uusilla katenaarijohtimilla. Tämä on varustettu 750V DC, mikä sopii tram-junien kuljettamiseen nopeudella jopa 100 km/h. Linjan tukirakenteisiin kuuluu omia toimistoja ja kunnossapitotilat, varastosäilytystiloja junakalustolle, hiekkaravinteita sekä ajoneuvonpuhdistustiloja. Molemmat raitiovaunun päivittäiset operaatioiden vastuu ja kaikki siihen liittyvät kunnossapitotehtävät ovat konsortion vastuulla.
Käyttö[muokkaa]
Uusi linja testattiin helmikuussa 2010 ja kaupallinen liikenne alkoi elokuussa. Käynnistyksestä lähtien tramit ovat yleensä kulkeneet 15 minuutin välein huippuhetkinä, jotka ovat kello 6 ja 21 välillä. Vähennetty taso palvelee joka 30 minuuttia kello 5 ja 6 välillä sekä kello 21 ja keskiyön välillä. Konsortion on raportoitu varatuksi varat uusien tram-junien hankkimiseen tulevaisuudessa. Odottamalla tulevaisen matkustajamäärän kasvua kaikki asemat on rakennettu kaksinkertaisia junia varten tarvittaessa.
Vuoden 2019 alussa Rhônexpress oli raportoitu kuljettaneen yli 10 miljoonaa matkustajaa sen avaamisesta yhdeksän vuotta sitten; vuonna 2018 yksin rekisteröitiin yli 1,5 miljoonaa matkustajaa, mikä on 8,6 prosentin nousu edellisvuodesta. Järjestelmää on kuitenkin kritisoitu sen korkeista hinnoista sekä siitä, että sille on myönnetty sopimukselliset oikeudet monopolin pitämiseen reittinsä, jälkimmäinen on aiheuttanut oikeudellisia haasteita. 2010-luvulla on järjestetty useita adressieita, jotka vaativat Rhônexpressin lipunhintojen alentamista. Huhtikuussa 2019 Lyon Metropole aloitti neuvottelut konsortion kanssa tavoitteena saada aikaan lipunhinnan alennus; Lyon Metropolen presidentti David Kimelfeld ilmoitti: "Emme voi istua ja antaa sen jatkua näin." Jos kompromissia ei löydetä, nykyinen sopimus, jonka alla Rhônexpress operoituu, voidaan lopettaa.
Reitti ja asemat[muokkaa]
Rhônexpress käyttää T3-linjan infrastruktuuria, jonka on rakentanut SYTRAL Lyonista Meyzieuhun (pysäköintialueella suuri päällystetty pysäköintialue). Sieltä on rakennettu uusia raiteita kokonaan Rhônexpressin käyttöön Lyon-Saint Exupéryn lentoasemalle. Reitin kokonaispituus on 22 kilometriä, josta 7 kilometriä on rakennettu viimeksi, pääosin Meyzieu ZI:n ja Lyon-Saint Exupéryn asemien välillä.
Reitillä on neljä asemaa:
- Part-Dieu (Metro Line B)
- Vaulx-en-Velin (Metro Line A)
- Meyzieu Z.I.
- Lyon-Saint Exupéryn lentoasema
Näistä neljästä asemasta Vaulx-en-Velin ja Meyzieu ZI ovat väliasemat. Kaikki asemat on suunniteltu esteettömän käytön mielessä, joko suoraan maantasolta tai tarjotulla hisseillä. Esteettömyyskeinoihin kuuluu braille-viitteitä tasoja ja sijainteja ilmoittavat viitteet. Informaatioterminaalit, jotka tarjoavat elävää junien aikatauluja, sisältävät matkustajien mukavuutta varten säännöllisiä äänimerkintöjä.
Junakalusto[muokkaa]
Kuusi Tango 12 tram-junayksikköä on valmistanut Stadler Rail tehtaallaan Wilhelmshagenissa, Berlin. Junakaluston valinta perustui haussa, joka otti huomioon teknisiä kriteereitä (nopeus jopa 100 km/h), kestävyyttä, turvallisuutta ja yhteensopivuutta T3-linjan infrastruktuurin yhteiskäytön kanssa, taloudellisuutta (kapasiteetti, joka on sovellettu liikenteeseen ja mahdollisuuksiin sen kehittämiseen) sekä mukavuutta ja esteettisyyttä. Stadler Tango-junien sisä- ja ulkoasun on suunnitellut RCP Design Global, joka oli jo suunnitellut raitiovaunut Le Mansiin, Angersiin ja Pariisiin. Kaikki ovet toimivat automaattisesti ja niitä on suunniteltu helposti liikkuen pyörätuoleille ja lastenvaunuille. Jokaisessa tram-junassa on kaksi erityisalueita, jotka tarjoavat suurempaa vakautta pyörätuolikäyttäjille matkan aikana; lisäksi käsikahvojen lisäksi on tarjolla myös turvavyöjä pyörätuolin kiinnittämiseen.
