Pekka Niskanen (taiteilija)
Pekka Niskanen (s. 1961[1]) on kuvataiteilija, joka työskentelee nykytaiteen kentällä myös kuraattorina ja opettajana.
Niskanen väitteli kuvataiteen tohtoriksi 2014. Hänen väitöskirjansa otsikko on "Taide identiteettien politiikan rakentajana".
Postmoderni perspektivismi on kuvataiteilija Pekka Niskasen taiteellista toimintaa ja tutkimusta määrittävä asenne. Niskaselle postmoderni perspektivismi merkitsee ajattelutapaa, jossa asiat ja oliot ymmärretään kulttuurisesti rakentuneiksi ja vallan muotoilemiksi. Maailmaa tarkastellaan hyväksymällä heterogeeniset totuudet sekä erilaiset perspektiivit menettämättä kuitenkaan moraalisen arvioinnin mahdollisuutta.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus fyysisten tilojen, kulttuuristen paikkojen sekä subjektien asemien ja identiteettien keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Identiteettituotanto tapahtuu aina jossakin tilassa, joltakin paikalta ja erilaisia subjektiasemia omaavien yksilöiden toimesta.
Niskanen analysoi tutkimuksessaan lavastamaansa ja puvustamaansa Rigoletto-oopperaa, Alvar Aallon piirtämissä rakennuksissa kuvattua Ryokan Mother Tongue -videoinstallaatiota (2002), suomalaisista Itä-Timor-aktivisteista kertovaa dokumenttivideota Itä-Timor-aktivistit Rauhanasemalla (2009) ja Venny Soldan-Brofeldtin maalausta Ateria savolaisessa talonpoikaistuvassa (1892). [2]
Niskasen teoksia on Helsingin taidemuseon ja Nykytaiteenmuseo Kiasman kokoelmissa. Videoteoksia on esitetty muun muassa New Yorkin White Box -galleriassa vuonna 2004 ja Galleria Hippolytessä 2014. Hän on lavastanut ja puvustanut vuonna 2005 Rigoletton Göteborgin oopperaan.[3]
Niskasen lyhytelokuva Minä ja La Tourette (2015) on saanut rahoitusta usealta taholta: Oskar Öflundin säätiö, Taike, Helsingin kulttuurikeskus, VISEK Visuaalisen taiteen edistämiskeskus, AVEK - Audiovisuaalisen Viestintäkulttuurin Edistämiskeskus.[4] Kadonneen kuvion rahoittajia olivat AVEK - Audiovisuaalisen Viestintäkulttuurin Edistämiskeskus/ Veli Granö ja VISEK Visuaalisen taiteen edistämiskeskus.[5] Pitkän dokumentin Virtuaalisen sodan (2012) rahoittivat AVEK - Audiovisuaalisen Viestintäkulttuurin Edistämiskeskus, Suomen elokuvasäätiö SES ja Yleisradio / TV 1. Se on esitetty Ylen Dokumenttiprojektissa.[6].
Elokuvia[muokkaa]
- Minä ja La Tourette (2015), kuvaus, leikkaus, ohjaus, käsikirjoitus (lyhyt)
- Virtuaalinen sota (Virtual War 2012), ohjaus, käsikirjoitus (pitkädokumentti)
- East Timor at Peace Station (2009), tuottaja, ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus (yhteiskunnallinen lyhyt dokumentti)
- Kadonnut kuvio (2003), tuottaja (lyhyt kokeellinen elokuva)
- Hotelli äidinkieli (2002) käsikirjoitus, tuottaja, ohjaus, leikkaus (kokeellinen lyhytelokuva)
- Ryokan Mother Tongue - Hotelli Äidinkieli (2002), käsikirjoitus, tuottaja, ohjaus, leikkaus (kokeellinen lyhytelokuva)
- Girl Bathing in a Kitchen Sink, A (2000), ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus (lyhyt fiktio) esitetty 15.2.2001 YLE TV1 Uusi Kino
- 4 Songs: As a Matter of Fat (1998), ohjaus (kokeellinen lyhytelokuva)
Lähteet[muokkaa]
- Pekka Niskanen (taiteilija) Elonet.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Fennica-tietokanta
- ↑ Uniarts
- ↑ Av-arkki
- ↑ Minä ja La Tourette Elonet.
- ↑ Kadonnut kuvio Elonet.
- ↑ Virtuaalinen sota Elonet.
Aiheesta muualla[muokkaa]
This article "Pekka Niskanen (taiteilija)" is from Wikipedia. The list of its authors can be seen in its historical and/or the page Edithistory:Pekka Niskanen (taiteilija). Articles copied from Draft Namespace on Wikipedia could be seen on the Draft Namespace of Wikipedia and not main one.
|
This page exists already on Wikipedia. |
