Matti Luostarinen

Tämä artikkeli käsittelee maantieteen ja sosiologian tohtoria. Korkeushyppääjä Matti Luostarisesta on eri artikkeli.

Matti Ilmari Luostarinen (s. 10. heinäkuuta 1951 Iisalmi) on filosofian (luonnontieteet) ja valtiotieteiden (yhteiskuntatieteet) tohtori, sosiologian dosentti ja maantieteen (sosiaali- ja suunnittelumaantiede) pitkäaikainen myös biologisen koulutuksen saanut opettaja hoitaen maantieteen professorin, sosiologian dosentin ja MTT:n (nykyinen LuKe) erikoistutkijan sekä Suomen Akatemian tutkijan tehtäviä (1).Tutkijan ja opettajan työn ohella Luostarinen tunnetaan myös kirjailijana, kuvataiteilijana, tieteen popularisoijana, luonnonvaratalouden ja maaseudun tutkijana, innovaattorina ja innovaatio- ja mediatutkijana, innovaatiopolitiikan kehittäjänä. Nykyisin Luostarinen työskentelee vapaana toimittajana, tutkijana sekä bloggaajana, yhteiskunnallisena keskustelijana sekä kriitikkona. Monialaisuuden rinnalla Luostarista luonnehtii poikkitieteisyys ja runsas kirjallinen tuotanto sekä tieteen popularisointi. Professorin pätevyyksiä Luostariselle on myönnetty Suomessa Helsingin, Turun ja Oulun yliopistojen ohella tutkimuslaitoksiin ja useaan eri tiedekuntaan. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten rinnalla Luostarinen on työskennellyt myös yritysten, kuntien ja kuntaliittojen palveluksessa sekä lukuisissa asiantuntijatehtävissä etenkin Yhdysvalloissa mutta myös Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa (lähteet 1, 3, 4, 5, 6).

Filosofian tohtorin tutkinnon Luostarinen suoritti Oulun yliopistossa vuonna 1982 sekä valtiotieteiden tohtorin tutkinnon Turun yliopistossa vuonna 2005. Oulun yliopistossa, jossa hän toimi myös opettajana biologisella opintosuunnalla maantieteessä, sekä luonnon-, kulttuuri- että suunnittelumaantieteessä, väitöskirjan aiheena oli monitieteinen Pohjois-Suomen kiisteltyjä jokirakennushankkeita (koskisodat) koskevat lukuisat tutkimusohjelmat Iijoen ja Kemijoen vesistöalueilla. Myöhemmin mukaan tuli Turun yliopiston yhteistyö ja samalla tutkijan ja opettajan tehtävät kahdessa yliopistossa ja tällöin myös uudessa ympäristötieteessä, ympäristösosiologiassa ja -taloudessa luonnontieteiden rinnalla ja niitä yhdistäen jo varhain 1970-luvulla, jolloin ympäristötutkimus oli Suomessa vasta käynnistymässä ja kokonaan vailla alan hallintoa. Tietotekniikka oli sekin kehittymätöntä ja poikkitieteinen innovaatiotutkimus tuntematonta ennen Oulun yliopiston Suomen ensimmäistä tiedepuistoa Oulun teknologiakylänä.

Ympäristöbiologian rinnalle ja suunnitteluvälineistön käyttöön ja kehittelyyn olivat vasta syntymässä käsitteet ympäristötaloudesta, ympäristösosiologiasta, ympäristöpsykologiasta, ympäristöjuridiikasta, ympäristölääketieteestä sekä luonnollisesti ympäristöteknologiasta. Ympäristöinstituutti (Iin kunta) näiden yhdistäjänä on yksi Luostarisen myös palkitusta tuon ajan ideoista ja tutkimus- ja suunnittelukohteista Iijokilaaksossa yhteistyössä Oulun yliopiston eri laitosten ja tiedekuntien välillä, kosket samalla suojellen, siinä missä Ylä-Savon Instituutti Pohjois-Savossa jalkautettaessa opiskelijoita maaseudulle tai kaupunkitutkimuksen pariin sekä haettaessa välineitä maaseutu- tai kaupunkimaantieteen osallistuvan tutkimusotteen kehittämiseen (suunnittelumaantiede) ja heräävän kylätoiminnan käyttöön samalla myös GIS (Geographical Information System) -teknologiaa kehittäen. Tämäkin toiminta käynnistyi pohjoisten jokien niin luonnon- kuin kulttuurimaantieteellisen tutkimuksen yhteydessä ja osana suunnittelumaantieteen kehittyvää metodiikkaa, haettaessa uusia aluepolitiikan toimintamalleja palvelemaan koskisodista vapautuvaa Lappia, sen kasvavaa matkailua ja kansainvälistymistä. Kaikki tämä tapahtui hyvin lyhyessä ajassa sotasukupolven suurten ikäluokkien aikuistuessa ja uusien yliopistojemme hakiessa paikkaansa tiedeyhteisömme uudessa verkostossa yhdyskuntarakenteiden valtavan murroksen aikana.

Yliopistojen ja Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan ensimmäisen tutkijan vakanssin (lähde 2) ohella Luostarinen on työskennellyt yli kaksi vuosikymmentä Maa- ja elintarviketalouden (MTT) tutkimuskeskuksessa tutkimusjohtajana ja erikoistutkijana (nykyinen LuKe). Täällä aiheet liittyivät maaseudun kehittämisohjelmien rinnalla tutkimuskeskuksen uuden ympäristöntutkimuslaitoksen käynnistämiseen, Luostarisen ideoimaan agropolis- strategiaan (7) ja tätä kautta kansainväliseen tiedepuistotoimintaan Oulussa hankittuja kokemuksia laajentaen. Jokitutkimukset laajenivat Loimijoen ja Kokemäenjoen kautta Suomen liityttyä EU:n jäseneksi yleiseurooppalaiseksi jokiverkostoksi (European Rivers Network ERNIE)(8) ja myöhemmin mukaan tuli myös Kiina (Sustainable Development of China) (9). Klusterirakenteisiin tulivat hallinnon ja tiedeyhteisöjen rinnalle yrittäjät ja globaali tiedepuistotoiminta (AURP, IASP), jolloin samalla myös kansainvälisen rahoituksen ja osaamisen merkitys kasvoi. Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan väitöskirja käsitteleekin jo yrittäjyyttä, ympäristöklusteria ja innovaatiopolitiikkaa (10).

Luostarisen uusin tutkimus ja julkaisut liittyvät muun muassa sosiaaliseen mediaan, mediayhteiskuntaan, hybridiyhteiskuntaan ja sen murrokseen, innovaatiopolitiikkaan ja sen paikallisiin, alueellisiin, kansallisiin sekä kansainvälisiin, globaaleihin ohjelmiin (11). Muuttuva maatalous ja maaseutu sekä ympäristökysymykset saivat näin jatkoa tiedepuistoiminnan hallinnossa ja EU:n ohjelmapolitiikassa kansallisen toiminnan rinnalla. Samalla mukaan tuli tehtäviä konsultoivana asiantuntijana kaikille mantereille suuntautuvissa kehityshankkeissa (1,2,4).

Toimittajana ja bloggaajana sekä tiedepuistotoiminnassa toimivana asiantuntijana Luostarinen otti käyttöön käsitteet sosiaalisen median strategiasta ja taloudesta osana globaalin hybridiyhteiskunnan murrosta. Käsite klusteritaide (cluster art) ja sen manifesti sisälsi symboli-innovaatioiden rinnalla teknisiä innovaatioita koskien kuvataiteen kieltä ja muun muassa antropologian strukturalismista lainattuja käsitteitä (12). Näin veistosten materiaali saattoi olla muun muassa Luostarisen tutkimusohjelmista (esim. kansallinen pellavaohjelma) lainattuja uusia tuotteita (pellavakomposiitti) (13). Yhdyskuntasuunnittelussa poikkitieteisyys näkyy muun muassa GIS (Geographical Information System) -teknologiassa ja ympäristöindikaattoreita hakevissa suunnitteluvälineissä sekä -kartastoissa. Luostarisen taiteessa tiede ja taide edustavat samaa asiaa ja osana yhteiskunnallisia mutta myös teknisiä innovaatioita, digikieltä, mutta myös niiden klustereita (klusteritaiteen manifesti) (15). Näin taide on elimellinen osa tiedettä ja sosiaalisen median kehittyvää strategiaa, tukimusta ja sen välineitä. Niitä yhdistetään poikkitieteisesti monialaiseen ja muuttuvaan, teknistyvään ympäristöömme ja yhteiskuntaan sekä sen paradigmaiseen hybridivaiheeseen (16). Samalla niillä on myös soveltavan tutkimuksen tehtävänsä perustieteitä siinä hyödyntäen. Tutkimuskohteena Luostarinen on käyttänyt etenkin lasten ja samalla alkuperäiskansojen kieltä samaan aikaan niiden viestintää tulkiten. Suurelle yleisölle Luostarisen taide ja puutarha, taidelasin kokoelmat, tulivat tutuksi muun muassa MTV:n Puutarhaunelmat -ohjelmasarjasta sekä sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisen median talous ja strategia liittyivät näin osaksi digiajan tutkimusta ja sen uusinta välineistöä, jossa taide määrittyi kulttuurien kautta.

Luostarisella on monialaisuudesta ja poikkitieteisyydestä johtuen runsaasti luottamustehtäviä muun muassa maailman kahdessa johtavassa tiedepuistojärjestössä (AURP, IASP) hallinnossa ja korkeakouluelämässä (laitoshallinnosta korkeakouluneuvostoon sekä tieteellisten seurojen luottamustehtäviä) mutta myös kansallisissa organisaatioissamme paikallishallinnossa (Forssan kunnanvaltuusto ja -hallitus), maakuntahallinnossa (Kanta-Häme) Kanta-Hämeen keskussairaalan hallinnossa jne. Hän on voittanut ideakilpailuja ja innovaatiopalkintoja. Hän sai Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritarimerkin vuonna 2004. Vuoden 2012 ja 2017 kunnallisvaaleissa Luostarinen valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon (ps) ja myöhemmin 2015 Hämeen piirin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Luostarinen on julkaissut noin sata monografista ja usein omalla taiteellaan kuvitettua kirjaa sekä tuhansia tieteellisiä ja kansantajuisia artikkeleja, blogeja ja esseekokoelmia.

Julkaisuja[muokkaa]

Ylikiimingin kuntasuunnitelma vuosille 1977-1984. District plan for the commune of Ylikiiminki. Nordea no.2. Pohjois-Suomen maantieteellinen seura r.y. Oulun yliopisto 1976. 281 p. appendix maps.
A Social Geography of Hydro-Electric power Project in Northern Finland - Personal spatial identity in the face of environmental changes. Ser A, Scientiae rerum naturalium No 130. University of Oulu, 1982, 81 p
Yleiskaava haja-asutusalueiden suunnittelussa (GIS). Iisalmen yleiskaavan laadinta esimerkkinä kyläsuunnittelusta. The master plan in the planning of sparcely-populated areas (GIS). Construction of a master plan for the municipality of Iisalmi as an example of village planning. University of Oulu, Department of Geography, 1983, 54 p + 20 appendix maps.
Kaupunkielämän laatu ja sosiaalinen eriytyminen kaupunkimaisessa murroskulttuurissa. Raahen kaupunkitutkimus. Kaupunki uudistuu –teemavuoden eurooppalainen pilot –projekti Suomessa. The quality of urban life and social specialization in an emerging urban culture. Urban study in the city of Raahe. Pilot –project of Urban renewal in European community. University of Oulu, Department of Geography, 1983, 57 p.
Ympäristömuutokset ja yhteiskuntarakenteet. Pohjois-Suomen vesistörakentaminen esimerkkinä ympäristömuutosten merkityksestä yksilön paikkasamaistumiseen ja aluesidonnaisuuteen. Environmental changes and social structures. Hydro-electric power projects in northern Finland as an example of the significance of environmental changes for the individual’s socio-spatial integration. University of Turku and Oulu, Lapp research no. 7:1983, 85 p.
Tekoaltaan varjossa. In the shadow of a reservoir. Publications of the Society of Geography in planning 17/1984. Helsinki, 107 p.
Selvitys ympäristökoulutuksen ja –tutkimuksen tilasta sekä ympäristöinstituutin toiminta-ajatus. A survey of the state of environmental education and research and the idea behind an Institute of Environmental Studies, University of Oulu, 85 p.
Pohjois-Suomen koskisotien alueellinen ja yhteiskunnallinen problematiikka. Summary: The social and economic effects of hydro-electric power Project in Northern Finland. University of Helsinki, Planning Geography 25, 1986, 271 p.
Keski-Karjalan yhteistyöprojekti. Keski-Karjalan yhteistyön kehittäminen. Keski-Karjalan yhteistyön tehostamisprojektin loppuraportti. Network project in Middle and Ladogan Karelia. Final report to develop network and clusters between regional, social, economic and cultural life. EU: s pilot project between Northern and Russian Karelia. Institute of Ladogan Karelia 3/ 1991, 105 p.
Tiedonhankinta ja tutkimusmenetelmät monitieteisessä ympäristötutkimuksessa. New methods and information techniques in environmental studies. Agricultural Research Center of Finland, Jokioinen. 1991. 58 p.
Agropolis Strategy. Agrifood Research Finland. Jokioinen. 1991. 138 p.
Loimijoki –Projekti. Ympäristöasenteet. Loimijoki –Project. Environmental attitudes. Agricultural Research Center of Finland. Jokioinen, p. 1991. 68.
Agropolis-Strategia. Suomalaisen maaseudun toimintastrategioista yhdentyvässä Euroopassa. Agropolis-Strategy and Finnish countryside in integrating Europe. Agricultural Research Center of Finland. 1993. 138 p. Second edition.
Luostarinen, M. & Olin, A. (1993). Maatilojen ympäristönhoito ja –suunnittelu. Environmental managements and planning by farms. Agricultural Research Center of Finland, Tiedote 19/1993, 84 p +3 appendix
Osaamiskeskusohjelma. The program of know-how center. Hämeen liitto, Region council of Häme. Hämeenlinna. 1994. 79 p + appendix
Verkostotalous. Verkostotalous maaseudun strategiana. Network economy. Strategy of Nertwork Economy in the countryside. Agricultural Research Center of Finland. Jokioinen. 1994. 29 p.
Agropolis ydinalueen ja Loimijokilaakson Leader -ohjelma. The Leader program of the Agropolis area and the river Loimijoki. Agricultural Research Center of Finland. 1995. 40 p
Integroituun ympäristötutkimukseen. Teoksessa, Luostarinen, M. & K. Soini (toim.) Jokirantasuunnittelun kehittämisprojekti. Integrated process and environmental studies, Agricultural Research Center of Finland, Jokioinen. 1996.
Luostarinen, M. & Yliviikari, A. (1997) (toim). Maaseudun kulttuurimaisemat. Rural Landscape in Finland. Agriculture Research Center of Finland & Finnish Environmental Institute. Helsinki. 1997. 151 p.
Relatorio sobre o programa Brasileiro Agropolis. Comparacao entre as estrategias da Finlandia a do Brasil. ABIPTI. Brazilian Association of Techonlogical Research Institutions. Brazil. 1998. 120 p.
Pellavayrittäjyyden mahdollisuudet Suomessa. Teoksessa Luostarinen, M., Mäkinen, M., Reijonen, A., Pirkkamaa, J. Pellava Suomalaisessa yritystoiminnassa. Flax and entrepreneurship in Finland. Kansallisen pellavaprojektin loppuraportti. Final report of the national Flax Project (project manager). Agricultural Research Center of Finland. 1998. 75 p.
Luostarinen, M. (et al) eds (1999). European Rivers Network. Development program of rivers and riversides together Finland ( the river Kokemäenjoki), Spain (Asturias area and Council), France (Nantaise area and Council, the river Loire), Northern Ireland (Omagh region and Council), Sweden (the rivers Kalix and Emå) and Scotland (the rivet Tweed district). European Comission. Recite II program. Progress report in 1999. Local and International reports. ERNIE, Agricultural Research Center of Finland. Jokioinen
Luostarinen, M. (et al) eds (2000). Sustainable development in Agriculture: Indicators, administrative programs and demonstrations. SUSAGRI. Final Report. LIFE/96/ENV/FIN/77. Agricultural Research Center of Finland. 2000. 58 p + appendix.
Luostarinen, M. & P. Vanhamäki (2001). Ekologinen yrittäjyys. Tutkimus kuluttajien, yrittäjien ja kansanedustajien näkemyksistä ekologisen yrittäjyyden kehittämisestä Suomessa. Klusteriohjelman loppuraportti. Ecological and nature-based entrepreneurship. A Study of the conception of consumers, entrepreneurs and members of the Parliament how to develop ecological and nature-based entrepreneurship in Finland. Final report of Cluster programme. MTT Agrifood Research Finland, Jokioinen. 2001. 164 p.
Sustainable development and indicators – Information of ecological, economical, social and regional activity in rural areas. Agricultural Economic Research Institute, Economic Research 26/2001, MTT, Jokioinen, 2001. 33 p.
Luontoyrittäjyys osana verkosto- ja klusteritaloutta. Nature-based entrepreneurship as a part of the network and cluster economy. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Agrifood Research Finland. Economic Research (MTTL). 25/2001. MTT, Jokioinen 51 p.
Innovaatiostrategia ja -kapasiteetti – Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka. Innovation Strategy and Capacity – Ecological cluster and innovation policy. Maa- ja elintarviketalous sarja A 45, Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT),Jokioinen, 2004. s 204. verkkojulkaisuna
Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka. Summary: Ecological cluster and innovation policy. University of Turku. Maa- ja elintarviketalous 70, 2005, 228 p.
Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti. Forssan kirjapaino 2005. The manifest of Cluster art and art of cluster. 48 p.
Arctic Babylon, BoD, Norderstedt, Germany. 2007. 559 p.
Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina innovaatiopolitiikassa. Summary: New and social media as a production of cluster and network economy in innovation policy. BoD, Nordersted, Germany. 2009, 499 p.
Social media - Economy and strategy, The 60th anniversary publication. Norderstedt, Germany, 2011, 344 p.
Uusi mediayhteiskunta - Blogit ja sosiaalinen media innovaatioyhteiskunnan muutoksessa. Summary: New media society - Blogs and social media in the change of innovation society. Norderstedt, Germany. 2008, 336 p.
Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma. Summary: Social media paradigm. Norderstedt, Germany, 2010. 382 p.
Mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikka, osa I ja II. Osa I. Arabikeväästä Japanin tsunamiin ja jytkyvaaleihin. Osa II. Norjalaisesta tragediasta illuusiotalouteen ja stagnaatioon. The dramatic of media society, part I and II. BoD, Norderstedt, Germany, 2012. 383 p, 296 p.
Tuhannen ja yhden vuoden tarinat. Summary: One thousand and one years. BoD, Norderstedt, Germany, 2013. 593, p.
Vuoden 2013 enteet ja utopiat, dystopiat. Taantuma kylmään sotaan. Omens, utopias, dystopian in 2013 - Recession towards cold war, Norderstedt, Germany, 2014. 519 p.
Arctic Babylon 2015. Apokryfiset ennusteet toteutuvat. BoD, Norderstedt. Germany, 2015. 484 s.
Finland's big year 2017 - Suomi 100. 100 short essays on the 100 selected works. Sata esseetä sadasta teoksesta. BoD. Norderstedt, Germany, 2017. 555, p.
Suomen juhlavuoden 2017 blogi- ja esseekirja 2017 - Suomi 100. BoD. Norderstedt, Germany. 2018. 511, p.
Suomi - maailman onnellisimman maan oppikirja numero I ja II. BoD. Norderstedt, Germany. 2019. 272 p, 258 p.

Lähteet[muokkaa]

Matti Luostarisen puutarha patsaita täynnä yle.fi/alueet/hame 2009^{[vanhentunut linkki]}
Agronomiliiton matrikkeli 2001
clusterart.org. Matti Luostarisen kotisivut
Matti Luostarinen: Pohdintoja. Luostarisen blogi. Bulevardi.fi
(1) Oulun yliopisto, Turun yliopisto ja MTT (nyk. LuKe) arkistot, www.clusterart.org kohta julkaisut ja henkilötiedot
(2) Suoman Akatemia, Akatemian toimikunnat 1980, Ympäristötoimikunta (nyk. biotieteet ja ympäristö).
(3) Julkaisuista ja lähdetiedoista: Google, Amazon, Adlibris jne. mediat, sosiaalinen media (www.clusterart.org)
(4) EU:n nimikirja / Oulun ja Turun yliopistojen sekä MTT:n nimikirjat
(5) "Social media economy and strategy" Matti Luostarisen 60-vuotisjuhlajulkaisun esittelysivu
(6) Tieteellisten julkaisusarjojen, konferenssijulkaisujen ja monogafisten kirjojen esittelysivut
(7) The Agropolis Strategy: Operational Strategies for the Finnish Countryside in the Integrating Europe
(8-16) Lähdeluettelo (ks. julkaisut ja niistä tehdyt media-artikkelit, blogit, Google)
Julkaisut on valittu siten että ne sopivat esimerkeiksi ja tekstiosan viitteiksi (=wikilinkeiksi) Luostarisen tuhansista artikkeleista tai monografioista ja ne palvelevat siten toisiaan (=lähdekirjallisuus on samalla wikilinkki) ja ne hakien avautuu kirjan lähdeluettelon kautta lisää ko. aiheen lähteitä myös sähköisinä.

Aiheesta muualla[muokkaa]

lisää julkaisuista ja lähdetiedoista: www.clusterart.org, www.finsome.fi, www.mattiluostarinen.fi

This article "Matti Luostarinen" is from Wikipedia. The list of its authors can be seen in its historical and/or the page Edithistory:Matti Luostarinen. Articles copied from Draft Namespace on Wikipedia could be seen on the Draft Namespace of Wikipedia and not main one.