Keijo Mäkelä Rajakallio
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Keijo Mäkelä Rajakallion (s. 1952) elämäntyö on kohdentunut työelämän muutosten ja osaamistarpeiden ennakointiin. Ensimmäinen pidempi työrupeama oli tutkinnonuudistuksen suunnittelijana Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (1975-79), mikä sittemmin jatkui tutkinnonuudistuksen koordinaattorina opetusministeriössä (1980-81).
Osaaminen ja kvalifikaatiot[muokkaa]
Osaamisen tematiikkaan sisältyi myös diplomityö (1978), joka sisälsi sähkötekniikan koulutusohjelmien kansainvälisen vertailun. TTKK:n sähkötekniikan osastolla hän omaksui systeemifilosofian ja -ajattelun, sisälten optimointi-, peli- ja epätäsmällisyysteoriat. Pätevyydet (kompetenssit) ja osaaminen (kvalifikaatiot) ovat tulleet vastaan keskimäärin kerran jokaisella vuoskymmennellä.
"Muutokseen perustuva kvalifikaatioiden halutuunotto" (Aikuiskasvatus 2/1995) muodostui tärkeimmäksi oivallukseksi, vaikka osaamistarpeet (kvalifikaatiot) eivä olletkaan Mäkelän tuotannossa sittemmin pääroolissa.
Viimeinen merkittävä hanke tällä saralla oli EU:n organisoima EQF (European Qualification Framework), mihin liittyen myös Suomessa laadittiin kansallinen ohjelma NQF, joka tarkoitushakuisesti ”unohdettiin”.
Työvoima- ja koulutustarpeiden määrällinen ennakointi[muokkaa]
Mäkelän päätyöksi muodostui koulutuksen määrällinen suunnittelu eli työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointikäytäntö, mihin oli 1960-luvun lopulla OECD:ssä luotu ja sittemmin Suomessa sovellettu ns.työvoimamenetelmä (Koulutusrakennekomitea 1981 KM). Samaa menetelmää sovelsi Koulutuksen tavoiteohjelmatoimikunta (1978 KM), jonka perustalta Mäkelä toteutti diplomi-insinöörien ja arkkitehtien tarve-ennakoinnin (DIAKTA80, 1980). Päätyöksi muodostui tuolloin Koulutussuunnittelun neuvottelukunnan (1983- 95) toteuttama Väestön koulutus 2000 (KM 1988: 28), jonka pääsihteerinä ja tiimin (Arto Heinonen, Ilpo Kokko, Matti Haavio, Immo Parviainen, Matti Poutanen) vetäjänä Mäkelä toimi opetusministeriön suunnittelusihteeristössä.
Valtakunnallista ennakointia (KM 1988: 28) seurasi viiden silloisen läänin Koulutus 2000-hankkeet, joissa Mäkelä laati tarvittavat työvoimatarve- ja ammattirakenne-ennusteet. Nousujohteisesti alkanut työ pysähtyi 1990-luvun alun lamaan. Koulutussuunnittelun neuvottelukunta lakkautettiin 1995. Sittemmin Opetushallitus jatkoi määrällistä ennakointia (Mitenna).
Berliinin muurin murtumisen jälkeen seurasi opetushallinnossa oikeistolainen kausi, jolloin kiinnostus määrällistä ennakointia kohtaan väheni. Hallinnossa toimi myös myyrä, joka oli ottanut elämäntehtäväkseen sekä määrällisen ennakoinnin lakkauttamisen.
Tulevaisuuskuvia ja skenaarioita[muokkaa]
Välityönä Mäkelä kirjoitti sihteerinä Kansallisen sivistysstrategian (KM:36), mitä työryhmää johti kansliapäällikkö Jaakko Numminen. Toinen merkittävä hanke oli Valtioneuvoston kulttuurihanke Maanantaiseura, jonka tulevaisuuskuvien yhtenä taustakirjoittajana Mäkelä toimi, asiallisesti Paula Tuomikosken vetäessä hanketta. Laman oloissa Maanantaiseura sai aiheetta julkisuudessa murskakritiikin, osin siksi että laajapohjainen hanke politisoitui julkisuudessa. Maanantaiseura oli valtioneuvoston näkökulmasta ensimmäinen suuri kansalais- ja verkottumishanke, johon osalistui kymmeniä tai satoja asiantuntijoita taitelijoista tutkijoihin.
Laman oloissa etsittiin myös muualla vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja, joista merkittävimpiä olivat Suomi-skenaariot (Ruokanen & Nurmio, 1995). Mäkelä laati raportin pohjalta sosiaali- ja terveysministeriölle työvoimatarve- ja ammattirakenne-ennusteet perustuen kolmeen skenaarioon: ”Armotonta menoa” eli vapaat markkkinat, ”Pohjoismainen hyvinvointivaltio” eli pitkään toteutettu malli ja ”Lopun jälkeen” eli kansalaisverkostojen varaan pudonnut Suomi. Tämä ennakointi ei ministeriöä lopulta kiinnostanut, tärkeämpää oli toteuttaa 12 milj. markan vähämerkitykselinen ”Työ- ja perhe hanke”.
ESR-ennakointi 1995-2001[muokkaa]
Onni oli myötä, ja Mäkelä päätyi koordinoimaan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ennakointiohjelmaa työministeriöön, Matti Pukkion johdolla. Mäkelän idea oli kehittää ns. projektiperustainen ennakointijärjestelmä. Suuri ajatus taustalla oli, että tällä rahalla voidaan kerrankin ennakoida ja etsiä uudet työpaikat. Suuren laman myötä Suomeen oli syntynyt suurtyötömyys jäädäkseen. Suomen EU:hun liittymisen (1995) myötä projektikulttuuri löi itsensä läpi.
Ennakointiohjelma oli mittava, lähes 100 milj. markkaa (yli 16 milj. euroa). Hankkeisiin sisältyi kansallinen rahoitus. Yli 40 milj. markkaa oli opetusministeriön ja samoin työministeriön vastuulla sekä sosiaali- ja terveysminsteriön piikissä mainutut 12 miljoonaa markkaa. Opetushallinnon suurin hanke oli opettajuutta koskennut OPEPRO-hanke (5 milj. markkaa). Kokonaisuutena ESR-ennakointiohjelman toteutus oli lähes hyödytön. Ohjelman toteutuksen kriittinen arviointi ja Työ- ja pehe hankkeen leikkaaminen 7 milj, markkaan johti sittemmin Mäkelän kiusaamiseen opetushallinnossa. ( Ennakoinnin sijaan tehtäväksi määriteltiin yleissivistävän koulutuksen opettajien erivapaudet, joita ei ensimmäistäkään edes myönnetty.)
Tuotantoverkostojen ennakointi eli ns. klusteriennakointi[muokkaa]
Vuoden 1994 tienoossa verkostoajattelu murtautui Suomeen, teoreettisesti nojautuen Micheal Portterin klusterioppeihin. Ydin oli yritysten ja sen myötä alueiden kilpailukyvyssä. Suomessa tämä yrityslähtöinen malli toimi esimerkiksi Nokian kohdalla. Mäkelä sai konkreettisen opin vierailtuaan Antti Piipon Elcoteqissä sekä Lohjan että Tallinnan tehtailla. Valtakunnalliseen ja alueellisen kehittämiseen klusterimalli oli riittämätön, lopulta klusterilla saatettiin tarkoittaa mitä tahansa rypästä (mm. osaamisklusteri) ja lopulta klusterista muodostui hallinnollinen kirosana.
Vekostoajattelun eräs ydin on toimintojen reaaliaikaisuudessa, logistiikan optimoinnissa. Tätä ajattelua Mäkelä kehitteli työn ohessa, ja esitti eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle 1998 konseptin tuotannon, työn ja osaamisesen logistiikasta. Verkostomaailmassa kukin näistä ohjautuu periaatteessa optimaalisen paikkaan.
Käytännössä niin yritykset kuin julkiset toimijat tekevät päätöksiä riippuen omista intresseistään ja kilpailutilanteistaan, jolloin optimaalisuus (paras mahdollinen tila) on ymmärettävä käytännössä suhteelliseksi käsitteeksi. Esimerkiksi Elcoteqillä oli parhaimmillaan sopimusvalmistajana tuotantoa ympäri maailmaa ja asiakkaina jokseenkin kaikki merkittävät puhelinvalmistajat. Yrityksen tarina päättyi konkurssiin vuonna 2011.
Mäkelän systeemiajattelun päätyöksi muodostui näin ollen tuotantoverkostojen (”klusterien”) ennakoinnin kehittäminen. Oli kuitenkin hankalaa saada rahoitusta, kehitystyötä piti tehdä puolisalaa muiden hankkeiden ohessa.
2000-luvun alusta alkaen työelämän muutosten ennakointia leimasi kaksi piirrettä: Ensinnäkin moninainen seurustelu (aivoriihet, tulevaisuufoorumit, delfi, muut tukevaisuuskinkerit) ymmärrettiin ”riittäväksi” ennakoinniksi. Toinen piirre oli, että ennakointi ymmärrettiin vain esimerkiksi organisaatioiden julkisuuskuvan eli imagon kohottamiseksi vailla sisältöä, mikä oli johtoidea esimerkiksi Pirkanmaan te- keskuksessa.
Näkyvästi menestynein ennakointikäytäntö Mäkelän työssä oli 2000-luvun alussa ns. Ikäkortti, josta voitiin helposti lukea ja laskea hyvinkin tarkkaan sekä työvoiman ikääntyminen että suurten ikäluokkien (1945-49) eläköitymisen ajankohta ja ammattikohtaiset määrät. Ikäkortteja sovellettiin 15 maakunnassa, perusteellisimmin ja aina kuntakohtaisesti Pirkanmaalla. Tarkkuudessa koeteltiin jo yksilön tietosuojan rajoja. Poliittisella tasolla näihin ilmiöihin herättiin vasta 2010-luvulla, jolloin määrällinen ennakointi oli ajettu jostain syystä, myyräntyönä alas. Suurten ikäluokkien eläköitymisen ennusteen voinut tehdä jo 1950-luvulla.,
Määrällisessä ennakoinnissa onkin Mäkelän mukaan kaksi puolta: poistumat eli pääasiassa eläköityminen voidaan ennustaa hyvinkin tarkasti; sitten taas tuotantoverkostojen (toimialojen) ennakoinnissa on kysymys tulevaisuuden tekemisestä kuten uusista ratkaisuista (sosiaalisista ja teknologisista innovaatioista), ei juurikaan ennustamisesta. Mäkelälle ennakointi on merkinnyt nimenomaan tulevaisuuden tekemistä, joka koostuu suurista investoinneista kuten Tallinnatunneli, isoista valinnoista kuten ekologiset energiavalinnat fossiilisten sijaan sekä uusista ratkaisuista, joita tarvittaisiin niin koulutuksessa kuin sotessa – teknologiset uudet ratkaisut ovat helpommin tunnistettavissa.
Futura ja eFutura -toimitustyöt[muokkaa]
1990-luku tarkoitti Mäkelälle aktiivista toimintaa Tulevaisuudentutkimuksen seuran piirissä, Fururan päätoimittajana hän toimi 1996-98. Tämän jälkeen oli useita yrityksiä toteuttaa digitaalinen eFutura. Tähän seura ei kuitenkaan syystä tai toisesta panostanut taloudellisesti. Ensimmäinen tietokantaversio oli Futuran nerokkaan taittajan Hannu Penttilän yrityksen palvelimella, tätä seuraava PDF-versio Viestinhallinta Oy:n palvelimella. Viimeisin Facebook-konsepti ei näyttänyt kiinnostavan ketään. Lopuksi oli idea luoda kansainvälinen e-lehti ulkopuolisella rahoituksella, Mika Mannermaan vetämänä.
Mäkelän yksityisen toiminnan viitekehyksenä toimi kymmenissä ennakointiprojekteissa Viestinhallinta Oy. Tätä kautta Mäkelä toteutti etenkin alueellisia ennakointihankkeita, ammattirakenne-ennusteita ja ”klusterianalyysejä”.
Mika Mannermaan kanssa oli pitkälle viety suunnitelma pelkistetyn ennakoivan arvioinnin toteuttamiseksi, mikä hanke kaatui Mikan traagiseen poismenoon (2012). Jo 1990-luvun alussa Mannermaan kanssa Mäkelä toteutti koulutuksen ja sivityksen tulervaisuusbaromerit.
Freelacer toimittajan työn Mäkelä ymmärisi pahaaksi täydennyskoulutukseksi työelämään perehtymisessä. Insinööriuutisiin kirjoitetut kymmenet jutut palvelivat tätä tarkoitusta. Harrastusulonteisesti ja myös TTKK:ssa Mäkelä opetti sujuvaa asiakirjoittamista.
Harrastuksia ja elettyä elämää[muokkaa]
Viestinhallinta Oy:n ydinosaamista oli neuvottelutaito, mihin liittyen Mäkelä kirjoitti yhdessä toimitusjohtaja Pentti Vanha-ahon kanssa Neuvottelutaidon oppaan. Runojen ja mietelauseiden kirjoittaminen on ollut Mäkelän harrastus. 1970-luvulla hän voitti pienimuotoisen novellikilpailun, ja vuonna 2009 Turun kauppakorkeakoulun (Tulevaisuudentutkimuskeskus) kirjoituskilpailun ”Työelämä 2030”, missä ydin oli tuotantoverkostojen ennakoinnissa. Väitökirjan tekeminen karkasi jotenkin käsistä, konstruktiivisen tutkimusotteen substanssiohjaus puuttui. Muttamaa väitöskirjaa kuten Timo Sneckin tutkimusta Mäkelä avitti.
Mäkelän perheseen ovat kuuluneet vaimo Tarja sekä kaksi poikaa ja tyttö. Merkityksellisiä olivat etenkin automatkat Euroopan suuriin kaupunkeihin kesällä, talvella käytiin Levillä. Vuonna 2009 Mäkelän nimi vaihtui Rajakallioksi, mikä on äidin tyttönimi ja kunnianosoitus kielellisesti lahjakkaalle enolleen Kalle Rajalliolle.
Sota on varjostanut Mäkelän elämää. Isä Yrjö oli Vuosalmella, josta ’ryssä’ ei tullut läpi. Isän muutamista lausesta jäi mieleen esimerkiksi ”Luutnantit lähtivät ensin” ja ”Venäläisetkin ovat ihmisiä”. Sivari Keijosta tuli 4-vuotiaan, sahasi laudasta pyssyn tapaista. Isä tuli siihen viereen ja sanoi: ”Keijo, jos nyt vaan antasit olla”. Diplomi-ininöörinä moni ovi sulkeutui siksi, että ei ollut suorittanut asepalvelusta.
Kirjallisuus[muokkaa]
|
Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot. Tarkennus: Vain julkaistut kirjat tulee luetella |
- Mäkelä K. Vain normeista poikkeamalla syntyy jotain uutta. Reima Pietilän haastattelu. Ininööriuutiset 29.11.1984.
- Mäkelä K. Ja Porpodas O. Koulu 2020. Modulirakenteinen koulujärjestelmä. Aikuiskavatsus 1/1989.
- Kansallinen sivystysstrategia, Opetusministeriö, KM 1993: 36.
- Mäkelä K. Verkostotyöt jakoon. Paikkariippumattoman työn potentiaalit. Kolumni. Tietoviikko 9.6.1994.
- Lampinen O. ja Mäkelä K. Laaja vai suppea ammattikorkeakoulu? Opetusminsteriö, Muistio no 8. 1995.
- Mäkelä, K. Informaatioammattien topten, Futura 2/1996
- Mäkelä K. Kvalifikaatioanalyysi – miksi ja miten? Aikuiskasvatus 2/1995, ss. 128-131.
- Mäkelä K. Suomi maailmalla - tulevaisuuskuvia. Valtioneuvoston kulttuurihanke. Maanantaiseuran julkaisuja 9. Opetusministeriö 1995, ss. 7-12.
- Mäkelä K. ja Stenlund H. Verkostotalous pirstoo työn, Helsingin Sanomat, Vieraskynä 15.10.1997.
- Mäkelä K. Työn tulevaisuus ja osaamisen logistiikka. Julkaisussa Työ tulevaisuudessa (toim. P. Tiihonen ja S. Söderlund), Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 1998, ss. 104-107
- Mäkelä K. Elinkaarifilosofia. eFutura 27.6.2001.
- Mäkelä K. Työn megatrendit 2001. Futura 1/2001.
- Mäkelä K. ja Kankainen M. Keski-Suomen MARE-ennuste. Maakunnan amattirakenne-ennuste. Keski-Suomen liitto 2001.
- Mäkelä K. Ammattirakennenmalli MARE- työvoimamenetelmä, Futura 2004.
- Mäkelä K. Uudet työpaikat klustereissa. Työelämä, Joulukuu 2004.
- Rajakallio K. Suomalainen työelämä 2030. Kilpailuessee.Tulevaisuudentutkimuskeskus, TUKKK, Futura 1/2010.
- Rajakallio K. Mitä Himaselta olisi pitänyt tilata? Vihreä Lanka, Huhtikuu 2013.
- Rajakallio K. Uudet työpaikat tuotantoverkostoissa. Peruste 4/2013.
- Rajakallio K. Kansallinen sivistystysstrategia (1993: 36). Sivistysstrategian arviointia neljännesvuosisadan jälkeen. eJjulkaisu: Peruste /Sivistys. 9.9.2018.
This article "Keijo Mäkelä Rajakallio" is from Wikipedia. The list of its authors can be seen in its historical and/or the page Edithistory:Keijo Mäkelä Rajakallio. Articles copied from Draft Namespace on Wikipedia could be seen on the Draft Namespace of Wikipedia and not main one.
