Hilja Skantzin murha
Hilja Skantzin murha oli Helsingissä 6. toukokuuta 1929 tapahtunut ryöstömurha jonka uhrina oli talonmiehenvaimo Hilja Maria Skantz. Tekijäksi paljastui Skantzin perheen tuttava, toimeton viilari Kalervo Vilkuna (1906–1964) jonka isä oli kirjailija Kyösti Vilkuna.[1][2][3][[Wikipedia:Merkitse lähteet|Malline:Työkaluvihje]]
Tapahtumien kulku[muokkaa]
Hilja Skantz löydettiin murhattuna kotoaan Mariankatu 19:ssä maanantaina 6. toukokuuta. Pian tämän jälkeen hänen miehensä Heikki Skantz pidätetttiin teosta epäiltynä koska naapurit olivat kuulleet Hilja Skantzin huutaneen noin 12 aikaan "jos kerrankin siitä pääsisin" ja sen otaksuttiin viitanneen johonkin henkilöön koska puolisoiden välillä oli ollut riitoja. Huoneistosta kirjoituspöydän takaa löytyi myös säkkikankaaseen kiedottuna ja narulla sidottuna puolen kilon painoinen katukivi ja saman säkkikankaan palasia löytyi myös perheen lukitusta puukellarista. Heikki Skantz kiisti syyllisyytensä ja kertoi olleensa murhapäivänä kello 11:ta ja 12:25:n välillä ensin Helsingin rautatieasemalla saattamassa erästä tuttavaansa ja sitten hoitamassa taloyhtiön asioita. Palattuaan kotiin kello 12.25 hän löysi vaimonsa murhattuna ja kutsui heti poliisit paikalle. Tässä yhteydessä havaittiin että Skantzien asunnosta oli hävinnyt puolisoiden kellot sekä kaksi sormusta.[1]
Toinen sormus löytyi Pursimiehenkadun panttilainaamosta jonne se oli viety tiistaina 7. toukokuuta. Heikki Skantz oli tällöin ollut jo pidätettynä joten hän ei ollut voinut sormusta pantata ja niinpä hänet vapautettiin. Keskiviikkona 8. toukokuuta pidätettiin Helsingin rautatieasemalta viilari Kalervo Vilkuna jonka hallusta tavattiin toinen Skantzien sormuksista ja kaksi panttikuittia rouva Skantzin kellosta ja toisesta sormuksesta. [1]
Vilkuna kertoi poliisille olleensa Skantzien vanha tuttava ja vierailleensa usein perheen asunnossa. Maanantaiaamuna hän oli käynyt siellä pyytämässä Heikki Skantzia kirjoittamaan hänelle joitain todistuksia mutta asemalle lähdössä olleella Skantzilla ei ollut tällöin aikaa ja niinpä he poistuivat yhdessä asunnosta. Vilkuna kertoi sitten juopotelleensa lopun päivää tuntemattomien miesten seurassa ja palanneensa illalla Pursimiehenkatu 21:ssa sijainneeseen asuntoonsa. Hallussaan olleet Skantzeille kuuluneet esineet hän väitti ostaneensa tiistaiaamuna Eteläsatamassa eräältä tuntemattomalta mieheltä. Poliisi ei kuitenkaan uskonut tätä ja niinpä Vilkuna lopulta tunnusti surmanneensa rouva Skantzin.[1]
Skantzin poistuttua asunnostaan Vilkuna oli mennyt talon kellariin josta hän oli löytänyt murha-aseena käytetyn katukiven jonka hän kietoi säkkikankaaseen ja tunki ylijääneet säkkikankaan palat Skantzien lukittuun kellariin oven raosta. Hän oli mennyt sitten Skantzien asuntoon ja pyytänyt rouva Skantzia kuumentamaan vettä pirtutotia varten. Rouva Skantz oli kuitenkin kieltäytynyt tästä ja nuhdellut Vilkunaa juopottelusta sekä kieltänyt tätä tarjoamasta alkoholia Heikki Skantzille. Kun rouvaa Skantz oli sitten kääntänyt selkänsä Vilkunalle, tämä iski häntä takaraivoon kolme kertaa mukanaan tuomallaan katukivellä. Rouva Skantz putosi polvilleen ja huusi tällöin naapurien kuulemat sanat. Saadakseen huutamisen loppumaan Vilkuna löi häntä puukolla useita kertoja selkään kunnes huuto loppui. Hän tutki sitten piirongin laatikot etsien rahoja ja otti samalla kellot ja sormukset haltuunsa. Vilkuna huomasi kuitenkin ikkunasta että Heikki Skantz oli palaamassa asuntoonsa ja niinpä hän piiloutui suureen vaatekaappiin. Heikki Skantz tuli huoneeseen ja havaittuaan murhan tapahtuneen haki paikalle erään toiseen miehen. He lähtivät sitten hakemaan lääkäriä ja poliiseja paikalle ja tällöin Vilkuna pääsi poistumaan piilopaikastaan ja asunnosta ilman että häntä huomattiin. Vilkuna vietti sitten lopun päivää kaupungilla ja meni tiistaina Pursimiehenkadun panttilainaamoon panttaamaan hallussaan ollen kellon ja sormuksen.[1]
Hilja Skantz oli syntynyt 1903 Nivalassa jossa hänen miehensä Heikki Skantz toimi aiemmin suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Täällä he olivat myös tutustuneet Kalervo Vilkunaan.[4]
Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Vilkunan ryöstöstä, murhasta ja näpistelystä elinkaudeksi kuritushuoneeseen.[5]
Kirjallisuutta[muokkaa]
- Miika Viljakainen ja Lauri Silvander : Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta. Gummerus 2018, ISBN 9789512411351
Lähteet[muokkaa]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Rva Skantzin murhajuttu selvitetty, Aamulehti 10.5.1929, nro 126, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ "Hustrumordet" i Helsingfors ett ohyggligt rånmord, Hufvudstadsbladet, 11.5.1929, nro 125_2P, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Rouva Skantzin murhaaja onkin valkokirjailija Kyösti Wilkunan poika, Työväenjärjestöjen Tiedonantaja 10.5.1929, nro 106, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Järkyttävä veriteko Helsingissä, Kalajokilaakso 12.05.1929, nro 19, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kalervo Vilkuna tuomittu, Keskisuomalainen 02.07.1929, nro 147, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla[muokkaa]
This article "Hilja Skantzin murha" is from Wikipedia. The list of its authors can be seen in its historical and/or the page Edithistory:Hilja Skantzin murha. Articles copied from Draft Namespace on Wikipedia could be seen on the Draft Namespace of Wikipedia and not main one.
|
This page exists already on Wikipedia. |
