Kikka (urheilulaji)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kikka on perinteinen sieviläinen urheilulaji, jota pelataan yleensä pihalla. Kikassa ideana on heittää pelivälinettä mahdollisimman pitkälle kahdeksalla eri tavalla. Pisimmän yhteistuloksen heittänyt voittaa.
Historia[muokkaa]
Pelin juuret yltävät ainakin 1940- ja 1950-luvuille. Silloin Sievin Jyringin kylällä etenkin Kankaanpäänpuhtossa paikalliset nuoret etsivät uusia kilpailulajeja. Painopunnuksia oli lähes joka talossa, joten ne valikoituivat pelivälineeksi. Heittotyylit syntyivät ajan myötä. Varsinaisen kikkaheiton keksijästä ei ole täyttä selvyyttä.
Sittemmin kilpaperinnettä on elvytetty etenkin 2000- ja 2010-luvun taitteessa, ja 2020-luvulle tultaessa laji on vakiintunut joidenkin peliporukoiden kesäajan aktiviteetiksi Pohjois-Pohjanmaalla.
Säännöt[muokkaa]
Kikassa ei ole kovin monimutkaisia sääntöjä. Seuraavassa on listattuna tärkeimmät säännöt.
- Pelaajien kesken vallitsee rehti yhteishenki, vaikka pieni kuittailu sallitaankin.
- Vain esitetyt kahdeksan heittotyyliä ovat sallittuja.
- Heitot ovat vauhdittomia eikä yliastumisia katsota hyvällä.
- Kukin heittotyyli pelataan kerrallaan heittäjiä kierrättäen järjestyksessä.
- Heittojärjestys voidaan arpoa tai päättää alussa.
- Kisan edetessä heittojärjestys voidaan pitää samana tai aloittaa aina takimmaisesta heittäjästä, joka on yhteistuloksissa kulloinkin viimeisenä, edeten kohti pisimmällä olevaa.
- Seuraavan heittotyylin suoritus alkaa täsmälleen edellisen oman suorituksen laskeutumispisteestä.
- Yhden heitoista voi uusia enintään kerran koko kisan aikana.
- Pisimmälle kahdeksan heittokierroksen jälkeen edennyt kikkaaja voittaa.
Heittotyylit[muokkaa]
Kikassa käytetään kahdeksaa vakiintunutta heittotyyliä. Heittotyylit ovat pelijärjestyksessään:
- Työntö yhdellä kädellä oikealta puolelta, kuten kuulantyöntö vauhdittomana
- Työntö yhdellä kädellä vasemmalta puolelta
- Heijaus yhdellä kädellä oikealta puolelta
- Heijaus yhdellä kädellä vasemmalta puolelta
- Heijaus kahdella kädellä kehon etupuolelta eteenpäin, kuten kahvakuulan etuheilautus
- Heijaus kahdella kädellä kehon etupuolelta pään yli taaksepäin, heittäjän selän osoittaessa pelin suuntaan
- Heijaus kahdella kädellä kehon etupuolelta jalkojen välistä taaksepäin, heittäjän selän osoittaessa pelin suuntaan
- Kikka, josta peli on nimensäkin saanut, eli heijaus kahdella kädellä kehon takapuolelta jalkojen välistä eteenpäin, heittäjän rintamasuunnan osoittaessa pelin suuntaan
Kaikki heittotavat ovat vauhdittomia, eli heittäjä ei saa ottaa askeltakaan vauhtia. Suotavaa on, että heittäjä myös pysyy paikallaan heiton yhteydessä eikä esimerkiksi liiku tarpeettomasti heiton suuntaan.
Tyyleissä nro 6 ja 7 on huomioitava muita tyylejä tarkemmin heittäjän oma riski jäädä pelivälineen alle. Näissä tyyleissä sallitaan hillitty siirtyminen pois pelivälineen alta, vaikka muuten heittojen jälkeen ei tule liikkua erityisemmin.
Peliväline[muokkaa]
Kikassa heitetään yleensä kahvakuulaa, joka on valittu kulloiseenkin pelaajamateriaaliin suhteutettuna. Yleisimmin suositaan 10 tai 12 kilogramman kahvakuulia. Usein kevyemmissä sarjoissa käytetään 6 tai 8 kilogramman kahvakuulia.
Kikkaa on perinteisesti pelattu 10 kg:n metallisella puntaripunnuksella. Nykyään yleistyneet kahvakuulat ovat monipuolistaneet ja osaltaan helpottaneet pelaamista aerodynaamisen muotoilun ja sopivan painovalikoiman takia. Ison kahvan ansiosta loukkaantumisriski on pienentynyt, kun sormet eivät niin helposti jää jumiin. Vanhoissa punnuksissa kahva oli yleensä kapea, ja siitä saattoi ahtaamalla saada kiinni vain 6-8 sormella.
Pelialue[muokkaa]
Suhteellisen tasainen nurmialue sopii hyvin pelialustaksi, ja monet suosivat suoralla soratiellä pelaamista. Talviaikaan kolattu tai aurattu lumikenttä tai tie sopii myös hyvin. Kilpailun heittotulosten yhteistulokset vaihtelevat yleensä paljon, mutta kovimpia heittäjiä varten kannattaa varata ainakin 70 metriä vapaata tilaa pelialueelta. Lisäksi on hyvä huolehtia katsojien ja kanssakilpailijoiden turva-alueista, ettei kukaan eksy tarpeettomasti heittosektorille.
Pelin kulku[muokkaa]
Kukin pelaaja valitsee itselleen merkin, jolla merkitään kulloisenkin heiton maahantulopaikka. Merkin on hyvä olla ns. iskunkestävä. Seuraavaksi sovitaan yhteisesti käytettävän pelivälineen painosta. Tässä vaiheessa yleensä pelaajat jaetaan yhteen tai useampaan kilpasarjaan käytetyn pelivälineen painon perusteella. Sovitaan myös heittojärjestyksestä joko arpomalla tai päättämällä. Jos seurueessa on paljon aloittelijoita, kokeneimman kikkakisaajan on suotava aloittaa samalla mallia näyttäen. Sovitaan myös aloituspaikasta ja heittosuunnasta. Yleensä sunnaksi kannattaa valita sektorin sijaan jokin kiintopiste tarpeeksi kaukana, vähintään 70 metrin päässä. Ensimmäinen heittäjä asettuu heittopaikalle ja tekee ensimmäisen suorituksen. Heiton paikka merkitään heittäjän merkillä, ja seuraava heittäjä asettuu heittopaikalle omaa suoritustaan varten. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat heittäneet ensimmäiselle heittotyylillä. Seuraavaksi otetaan työntö vasemmalta. Toimitaan samalla kuin edellisellä kierroksella, ellei ole valittu jännitystä kasvattavaa takimmaissääntöä, jolloin viimeisenä tuloksissa heittäjä aloittaa kierroksen. Viimeisen heittotyylin kierroksen päätyttyä todetaan kunkin pelaajan sijoitus. Tarvittaessa voidaan suorittaa metrimääräinen mittaus voittajan varmistamiseksi.
Lue myös[muokkaa]
This article "Kikka (urheilulaji)" is from Wikipedia. The list of its authors can be seen in its historical and/or the page Edithistory:Kikka (urheilulaji). Articles copied from Draft Namespace on Wikipedia could be seen on the Draft Namespace of Wikipedia and not main one.
